Kino-Lokakuu 2008

Valikon otsikko: 
DVd-leffat

1. Vera Storozheva: Trvalling with the pets, Puteshestvie s domashnymi zhivotnymi (2007, 97 min)

Monen venäläisen tavoin lastnekodissa kasvanut Natalia myydään heti kuuritoista vuotta täytettyään puolihullulle miehelle. Tämän miehen orjavaimona Natalia elää 19 vuotta kaukana kaikesta paitsi miehensä nyrkistä. 19 vuotta Natlia kituu ja kärsii, vuoroisn rukoilee miehensä kuolemaa, vuoroin rukoilee, ettei miehensä kuolisi; sillä mitä hänellä on maailmassa paitsi pari eläintä ja tuo juro juoppo mies... Viimein Jumala kuulee rukouksista ensnimmäisen ja Natalia vapautuu ja lähtee etsimään prempaa elämää eläiminesä ja kuorma-autonkuljettaja Sergein kanssa.

 

2. Aleksandr Kasatkin, Slushaja tishinu, Listening to the silence (2007, 100 min)

Pienestä pitäen Nastja on halunut säveltäjäksi, samakonkoiseksi tai vähän pienemmäksi kuin Rimski-Korsakov tai Tshaikovski. Tämä on hänen ainoa unelmansa. Maaseudulla hän saakin vapaasti toteuttaa kutsumustaan, mutta heti Moskovaan päästyään hänen kontrapunktinsa sekoaa, elämänsä täyttyy riitasoinnuista ja Shostakovitsh tyrmää Rahmaninovin. Tulee hyviä miehiä ja huonja miehiä ja muutenkin ongelmat ja vaikeudet seuraavat toisiaan kuin nuotit Prokoffjevin skyyttalaisessa sinfoniassa. Koska Leninstä poiketen Nastja ei pysty muutamaan yhtieskunnallisia olosuhteita vastaamaan kutsumustaan eikä halua, että muttaman vuoden kuluttua näyttää Musorgskilta, hän joutuu vakavasti miettimään kannattaisiko nuottivihkoa ehkä käyttää muuhunkin kun säveltaiteen harjoittamiseen.

 

3. Vladimir Khotinenko: Musolmanin, A moslem (1995,110 min)

Nikolai  palaa kotikyläänsä Afganistanin sodasta ja ensimmäiseksi kuulee isänsä hirttäneen itsensä. Kohta hän huomaa eloveena-rakastettunsa muuttuneen räikeästi meikatuksi huoraksi ja ihmisten tekevän mitä tahansa vain muutaman dollarin tähden. Kaikkialla on saastaa, takapajuisuutta ja henkistä ja yhteiskunnallista rappiota, mikä Vladimir Zeldovitshin Moskova-elokuvan tavoin todistaa Venäjän 1990-luvun alennustilasta. Omaisia ja kyläläisiä järkyttää eniten se, Nikolaista on tullut muslimi, joka ei varasta eikä ryyppää. Kriittisyydessään Anton Tshehovin musikkanovellit mieleen tuova ja Suomessa jostain syystä aiemmin esittämätön venäläisen elokuvan merkkiteos huipentuu ihmisen ahneuden ja typeryyden alleviivaavan Pink Floyd-viittaukseen: taivaalla täysikuun tavoin nauravaan sikaan.

 

4. Stanislav Mitin, Family name, Familija (2006, 94 min)

Pitkän odotuksen jälkeen Vozdvizhenskien perheeseen vihdoin syntyy lapsi, joka saa kasteessa nimen Filipp. Tuoreen isän riemua hillitsee kuitenkin tieto siitä, että hän ei ole se, joka on käynyt hiakaroimassa rva Vozdvizhenskin paksuksi. Tässä tilanteessa miehelle ei yleensä jää muuta vaihtoehtoa kuin panna karvahattu päähän ja kävellä pihalle. Hra Vozdvizhenskissä isäntunne kuitenkin voittaa vaimoa kohtaan tunnetun vihan ja hän päättää jäädä kotiin. Rva Vozdvizhenskissä miehen uskollisuus ei herätä minkäänlaisia syylisyydentuntoja, vaan lähinnä halveksuntaa ja viiden vuoden kuluttuä hän muuttaakin Filippin kanssa oikean isän luokse. Kuin armolahjaksi poika saa pitää isänsä sukunimen, mutta vasta sitten kun toinen miehistä kuolisi, Filipp saisi tietää jäikö ilman isää vai isäpuolta.

 

5. Aleksandr Melnik, Terra Nova, Novaja zemlja (2008)

Terra Nova on 2000-luvun kalleimpia venäläisiä elokuvia, nihilismiä ja satiiria sekoittava antiutopia maailmasta, jossa ei enää ole kuolemanrangaistusta. Tämän seurauksena vankilat täyttyvät ja vankien määrä uhkaa romahduttaa valtioiden budjetit. Parantaakseen kansainvälistä mainettaan Venäjä luovuttaa kansainvälisen yhteisön käyttöön asumattoman saaren, jonne rakennetaan pieni kylä. Kylän asukkaiksi valitaan kuudesta tai useammasta murhats tuomittuja venäläisiä. Näitä ei ole aivan vähän. Sitten vangit jätetään oman onnensa varaan ja annetaan ihmisluonnon tehdä tehtävänsä.