Kino-Lokakuu 2009

Valikon otsikko: 
DVd-leffat

1. Kira Muratova: Two in one (Dva v odnom 2007, 124 min)

Neuvostoliittolaisen ja venäläisen kenties tärkeimmän naisohjaajan tyylinäyte koostuu kahdesta kertomuksesta, joissa teemoina ovat tunteiden kuoleentuminen ja ihmisen ikuinen rakkauden kaipuu.

Ensimmäsiessä tarinassa näyttelijä tekee itsemurhan teatterin näyttämöllä mutta sisäisiin ristiriitoihin ajautunut näyttelijäseurue suhtautuu tapahtumaan niin kuin oikean ihmisen kuolema olisi kappale Shakespearen tragediaa.

Toisessa tarinassa impotentti Don Juan etsii truhaan polkua elämänsä naisen luo. Hänellä ei kuitenkaan ole elämässään jäljellä muita naisia kuin tyttärensä, joka ajautuu erikoislaatuiseen, kummasti lesbahtavaan suhteeseen raitiovainvarikolla tapaamansa naisen kanssa.

 

2. Igor Voloshin: Nirvana (2008,

93 min)

Välähdyksiä pietarilaisista alakulttuureista ja Dostojevskin tutuksi kirjoittamia kellariloukkoja sekä teknoa, huumeita ja väkivaltaa, mutta myös ystävyyttä ja välittämistä, eli balladi Alisasta ja Velista, joka uhraa elämänsä Dead Manin takia.

Venäjältä kaasu virtaa ja öljy käy kaupaksi mutta Nirvana ihmiset elävät tietämättä mitään tästä menetsytarinasta. Heille ei toivoa ole tarjolla ja suomalaisiakin liikuttavat Tove Janssonin tarinat ovat naisille rakkain muisto lapsuudesta ja ylipäänsä kauneinta elämässä. Elokuva lopussa Muumeja hyödynnetään tavalla, joka tekee kaikki seltykset tarpeettomiksi.

Sen lisäksi, että Pietarin vähemmän tunnettuja piirejä ja piirteitä rohkeasti esittelevä Nirvana on taiten käsikirjoitettu ja loisteliaasti kuvattu, se on katsomisen arvoinen mangaa ja punkkia yhdistelevän puvustuksensa ja maskeerauksensa ansiosta. Myö elokuvan musiikki kolisee: Sonic youth, Joy Division, Walker Brothers, Flosi Bjarnason jne.

 

3. Andrei Krzhanovski: Room and a Half, Poltary komanty ili sentimentalnaja istorija o ljubvi (2008, 130 min)

Animaatiomestarin fiktiivistä tarinankerrontaa ja dokumentoitua todellisuutta yhdistävä kollaasi runoiliasta nimeltä Joseph Brodsky ja kaupungista nimeltä Pietari.

"Olipa kerran pieni poika. Hän asui maailman epäoikeudenmukaisimmassa maassa. Siellä hallitsivat olennot, joita olisi kaiken järjen mukaan täytynyt pitää luonnevikaisina. Mutta niin ei koskaan tapahtunut.

Ja oli kaupunki. Kaunein maan päällä. Ja siellä oli suunnaton harmaa joki joka riippui syvällä lepäävän pohjansa yllä kuin suunnaton harmaa taivas tuon joen yllä."

- Joseph Brodsky

4. Aleksandr Mindadze: Soar, Otryv (2007, 83 min)

Vaimonsa kuoltua lento-onnettomuudessa Vitja kadottaa suuntiman ja yrittää paikantaa itsensä votkan, valheiden ja irtosuhteiden avulla.

Vaikka katsojalle ei palajsteta vaimosta juuri mitään muuta kuin pätkä videonauhaa, jo ryyppyjen määrästä on laskettavissa, että mies rakasti häntä suuresti. Selvittäessään syytä vaimonsa kuolemaan Vitja tapaa joukon erilaisia ihmisiä ja kokee sarjan erikoisia tapahtumia, joista ei aina tiedä, ovatko ne todellisia vai miehen viinan- ja surunsekaisia mielikuvia. Hänen halunsa elää jo kerran eletty elämä uudelleen on jotain pakonomaista ja monotonista. Viimein Vitja ymmärtää, että alkuun ei ole paluuta ja tarttuu kaksin käsin kiinni hänestä, joka vielä elävistä on hänelle kaikista tärkein.

Visuaaliselta ilmeeltään Soar on pelkistetty mutta sitten Tarkovskin se on siitä harvinainen teos, että siinä katsojalle esitetään venäläisessä elokuvassa niin harvinainen näky: lyyrisesti kuvatut naisen rinnat.

 

5. Oksana Bytshkova, Plus one (2008, 96 min)

Tom, englantilainen nukentekijä, on päässyt töihin moskovalaiseen teatterikouluun. Siellä hän tutustuu Mashaan, kauniiseen englannin kielen tulkkiin. Hetkessä he, kaksi yksinäistä, rakastuvat ja tuntevat mieletöntä läheisyyttä mutta yrittävät samalla olla kuuroja sydämen äänelle. Onnettomuudekseen Tom ei osaa venäjää. Tästä ja kulttuurisista eroista seuraa sarja sukkelia sattumuksia Moskovan kaduilla ja muistomerkeillä. Lähtöpäivän koittaessa Moskova on vallannut Tomin mielen ja Masha miehittänyt miehen sydämen, eikä Mashankaan ilman Tomia ole hyvä olla. Jännittävien vaiheiden jälkeen saammekin nähdä ensimmäisen happy endin Kino-Lokakuu -festivaalin historiassa.

 

6. Nikolai Dreiden: Angel side, Pridel angela (2008, 90 min)

Neuvostovastaisia ajatuksia julistavan papin teloituksesta käynnistyvä salamurhatarina, jossa neuvostokomisaarille annetaan ilmeisesti itsensä Stalinin allekirjoittama käsky: "Tappakaa Mannerheim!"

Tehtävänsä toteuttaakseen Maksim matkustaa Nadja-tytön avustuksella Suomeen, piiloutuu Konevitsan ortodoksiluostaria korjaavien työläisten ja munkkien joukkoon ja ryhtyy odottamaan Tapani Pertun vakuuttavasti näyttelemän Mannerheimin vierailua.

Odotuksen aikana Maksim kokee kristillisen herätyksen ja ymmärtää Jeesuksen opetukset diktaattorien määräyksiä vahvemmiksi. Luostarin seinillä olevat valokuvat keisareiden Venäjästä ja omat kokemukset marxismi-leninismistä auttavat nekin häntä luopumaan uskosta siihen, että kommunismi on oleva historiallisen kehityksen päätepiste.

Tämä senkin uhalla, että petturin palkka on kuolema.

Myös Mannerheimia Dreiden käsittelee uskonnon tematiikkaa hyödyntäen.

Angel Siden mieleenpainuvin kohtaus onkin Mannreheimin ja papin keskustelu ja se pyhä liikutus, jonka vallassa Mannerehim kosottaa katseensa ylös kohti kirkon kupoleita ja kainpäällistä taivasta.

Ulkomaalaisen ohjaamaksi yllättävän sinivalkoinen Angel side loppuu siihen mistä Talvisota alkaa. Suomalaissotilaiden avustamina munkitkin lähtevät lehmiensä ja nyyttiensä kanssa evakkoon ja katsovat järkyttyneinä miten puna-armeija sytyttää Konevitsan palamaan. Elokuva viimeinen kuva on huikea, kuin jokaisella kommunismin uhrille osoitettu anteeksipyyntö.

 

7. Vano Burduli: The Conflict Zone, Konflitknaja zona (2008, 100 min)

 

Neuvostoliiton romahtaessa vuonna 1991 Kaukasus muuttui veriseksi taistelukentäksi. Näissä Armenian, Azerbaidzhanin ja Georgian välisissä ja sisäisissä sodissa armoa ei pyydetä eikä anneta, eikä niitä ole unohdettu eikä unohdeta.

The Conflict Zonessa sodan järjettömyyttä ja vihan ja väkivallan kierrettä kuvataan suhumilaisen tarkka-ampujan, Spartakin, tähtäimen läpi. Matkalla Vuoristo-Karabahiin hän tapaa tbilisiläisen Golikin. Matkasta hengissä selvitäkseen heidän täytyy toimia yhdessä, mikä ei aina ole helppoa, sillä Spartkin on ajanut likkeelle komenatajan käsky ja velvollisuus isänmaataan kohtaan, mutta Golikia vie eteenpäin halu sada takaisin kortipelissä häviämänsä rahat.

 

8. Aleksandr Proshkin: Live and remember, Zhivi i pomni (2008, 100 min)

 

Toisen maailmansodan loppumiseen on vain viisi kuukautta kun andrei vaihtaa puna-armeijan käpykaartiin ja marssii Berliinin sijaan Atmovkaan. Kotona syrjäisessä siperialaiskylässä hän luovuttaa elämänsä Nastja-vaimonsa käsiin ja piiloutuu pieneen saareen.

Siinä missä Andreita kalvaa yksinäisyys, häpeä, seksuaalinen himo ja pelko paljastumisesta, Nastja joutuu joka päivä näyttelemään vaimoa, jonka mies taistelee Suuressa isänmaallisessa sodassa, ja tekemään kaikkensa salatakseen miehensä piilopaikan. Takakutumien kautta löydämme syyn Andrei karkuruuteen, Nastjan arjessa näemme patrioottisen retoriikan ja siperialaisen todellisuuden välisen ristiriidan, Angara-joen juoksussa eteemme heijastuu sekä Andrein ja Nastjan kohtalo että luonnon kiertokulku. Nastjan tultua raskaaksi kyläläiset leimaavat hänet huoraksi, jota valtion pitäisi rankaista ankarimmalla tavalla. Nastja voi vain vaieta ja näin hän myöntää aviorikoksensa kyläläisten silmissä. Saksan antauduttua ja sankarisotilaiden palaillessa rintamalta kotiin köysi kiristyy Andrein kaulan ympärillä. Nyt rauha vaatii maksun siitä onnen ajasta, jonka sota heille hetkeksi siunasi.