Kino Lokakuu 2016

1.    TSHEHOVIN VELJEKSET (Братья Ч, The Chekhov´s brothers)

Ohjaaja:     Mihail Ugarov
Käsikirjoitus:     Jelena Gremina
Tuottajat:     Aleksandr Mindadze, Liza Antonova
Kuvaaja:    Alisher Amidhodzhajev
Säveltäjä:    Aleksandr Manjutskov
Taiteilija:    Maria Utrobina
Laji:        Draama
Kesto:        90 min/ 1h 30min 
Vuosi:        2014
Rooleissa:    Jegor Koreshkov, Artjom Grigorjev, Aleksandr Molotshnikov, Aleksandra Rebjonok, Jana Internjeva, Sergei Grekov, Roman Sinitsyn, Tatjana Tshepelvitsh

Elokuva kertoo Tshehovin perheen yhdestä päivästä huvilalla Melihovossa 1880-luvun puolivälissä. 26-vuotias Anton ylläpitää onnetonta perhettään: köyhää isäänsä, sairasta äitiään, siskoaan, sekä kahta veljeään.  Hän tekee kirjoitushommia aamusta iltaan – keksii vitsikkäitä kertomuksia halpoihin aikakausilehtiin.  Anton Tshehov on vielä nuori, lahjansa tunnistava tuleva suurkirjailija. 

Antonin veljistä Nikolai on lahjakas taiteilija, joka ei kuitenkaan koskaan kyennyt maalaamaan SITÄ teosta ja Aleksandr, ikuisesti Antonille kateellinen lahjakas kirjailija.
Elokuva pohjautuu Jelena Greminan samannimiseen novelliin.   

 

2.    HYVÄ HANS, KALLIS PETER, My good Hans (Милый Ханс, дорогой Петр)
Ohjaaja:     Aleksandr Mindadze
Käsikirjoitus:    Aleksandr Mindadze
Kuvaaja:    Mutu Oleg
Taiteilija:    Kirill Shuvalov
Leikkaaja:    Dasha Danilova
Laji:        Historiallinen draama
Kesto:    124 min/2h 4 min
Vuosi:    2015

Rooleissa:    Jakob Diehl, Andrjus Darjala, Mark Waschke, Roza Hairullina, Birgit Minichmayr, Mark Hozemann, Svetlana Kosolapova, Angelina Rimashevskaja, Anna Skidanova, Jevgeni Sarmont
Kino Lokakuu on esittänyt Aleksandr Mindadzen elokuvia aiemminkin (Irti/ Otryv, Lauantai/V subbotu). Nyt esitettävä elokuva on ehdottomasti Mindadzen paras elokuva ja kriitikot Venäjällä ovat ylistäneetkin elokuvaa vuoden 2015 parhaimmaksi elokuvaksi.
Elokuva kertoo työläis-Peterin ja ennen II Maailmansodan alkua Neuvostoliittoon työmatkalle saapuvan saksalaisinsinööri Hansin rankan tarinan.
Neuvostotehtaalla tutkitaan mahdollisuuksia hyödyntää saksalaista teknologiaa korkealaatuisen optisen lasin tuottamisessa. Saksalaiset ja venäläiset asiantuntijat työskentelevät yhteistyössä. 
Eräänä päivänä uuden lasin vaikeassa keittoprosessissa Hans tekee virheen. Seuraukset ovat tuhoisat: uuni räjähtää, tulee ihmisuhreja ja neuvostoajan salaisen palvelun tutkinta. Hansin suurin uhka on Peter, joka ainoana todistajana oli tapahtuman aikaan uunin lähellä. Hans on yht´äkkiä täysin riippuvainen Peterista, mutta myös Peter on riippuvainen Hansista. Jos tutkinnassa käy ilmi, että hän on ollut uunin lähellä, saa hänkin syytteet niskaansa ja ajanhengen mukaan kuulan kalloonsa.  
Molemminpuolinen epäluottamus muuttuu pikkuhiljaa puhumattomaksi sympatiaksi ja myöhemmin ystävyydeksi. He kommunikoivat elekielellä ja ymmärtävät toisiaan ilman sanoja. Heidän välilleen muodostuu oma kieli. Hans näkee itsensä Peterissä. He muistuttavat toisiaan jopa ulkoisesti. Hans kokee voimakkaan menetyksen tunteen, kun tarpeeton todistaja katoaa. 

 

 
        
3.    DJÖHÖGEI-AYYI HEVOSJUMALA (Дьөһөгөй Айыы)
Ohjaaja:         Sergei Potapov 
Kuvaaja:        Semjon Amanatov, Iskander Ivanov, Jevgeni Osipov, Vadim Skarjabin
Säveltäjä:        Moisei Kobjakov
Laji:        Draama
Kesto:        60 min.
Vuosi:        2015
Rooleissa: Pavel Tshenjanov, Alja Poisejeva, 

Jakutilaista läsnäoloa parhaimmillaan!
Elokuva on ennuste, laulu, emootio…. 
Djöhögei on jakuteille yksi tärkeimmistä Aiyysta eli jumalista. Se pitää huolen ihmisen hyvinvoinnista. Sitä rikkaampi ihminen on, mitä enemmän hänellä on hevosia. Sen vuoksi tätä jumalaa pidetään myös hevosten suojelijana. Jakuuttien jumalat muistuttavat muinaiskreikkalaisia jumalhahmoja siinä, että yksi jumalista on luovuuden jumala, toinen vallan jumala, kolmas tuo hyvää metsästysonnea jne. 
Jokaisessa ihmisessä on luovuuden ydin, tarve luoda rikkautta, saada valtaa, ja jokainen haluaa synnyttää jälkeläisiä jne. Kun käännymme djöhögein puoleen, katsomme sisimpäämme, siihen henkiseen puoleemme, mikä tähtää materiaaliseen hyvinvointiin. 
Tengrismi on muinainen turkkilaisten ja mongoolien kansanuskonto tai pikemminkin filosofia ja maailmankatsomus. Elokuvan jälkeen tulee tunne, että kaikki aiyyit todellakin olisivat olemassa, ympäröivät meitä ja vaikuttavat meidän elämiimme nykypäivänäkin.  
Potapov kertoo elokuvassaan jakutien jumalkäsityksistä. Ehkäpä ne aiyyt Sergei Potapovin taiteen kautta saapuvat luoksemme ylisestä?
Elokuva pitää kokea ja nähdä.  
Jakuutit eli sahat (jakuutiksi сахалар, sahalar) ovat turkkilais-tataarilainen kansa Itä-Siperiassa Sahan (ent. Jakutian) tasavallassa. Jakuutteja on yhteensä noin 450 000. Jakuutit muodostavat 45,5 prosenttia Sahan tasavallan väestöstä ja ovat näin suurin etninen ryhmä tasavallassa. Jonkin verran jakuutteja asuu myös Sahan naapurialueilla, muun muassa Evenkiassa. Idässä jakuuttien asuinalue ulottuu Ohotanmerelle asti. He puhuvat turkkilais-tataarilaiseen ryhmään kuuluvaa jakuuttia. Jonkin verran sekoittumista samalla alueella asuvien venäläisten ja evenkien kanssa on tapahtunut, mutta yleensä jakuuttien kanssa avioituneet jakuuttilaistuvat. Uskonnoltaan jakuutit ovat ortodokseja, mutta heillä on säilynyt paljon piirteitä ja tapoja omasta uskonnostaan.

 
4.    RUDOLF NUREJEV. RUDIK
Ohjaaja:         Farid Davletshin
Käsikirjoittajat:      Farid Davletshin, Rabit Batulla
Laji:        Biografia, draama
Kesto:        52 min
Vuosi:        2014
Rooleissa:    Igor Markov, Nurbek Batullin, Nina Kalaganova, Rabit Batulla, Ramzija Zakirzjanova, Irek Hafizov, Gultshaktshak Hafizova, Viljams Ahmadullin
Tataariohjaaja Farid Davletshinin elokuva pohjautuu Rabit Batullinin romaaniin Lentävä demoni. Se kertoo maailmankuulun tanssijan (kansallisuudeltaan tataari) Rudolf Nurejevin lapsuudesta. 

Rudolf Hametovitš Nurejev (ven. Рудольф Хаметович Нуреев, tataariksi Rudolf Xämät ulı Nuriev; 17. maaliskuuta 1938 Irkutsk – 6. tammikuuta 1993 Pariisi) oli neuvostoliittolainen balettitanssija ja koreografi. Nurejevia pidetään yhtenä 1900-luvun kuuluisimmista tanssijoista muun muassa Vatslav Nižinskin ja Mihail Baryšnikovin rinnalla. Varsinkin hänen pitkiä loikkiaan ja nopeita käännöksiään on verrattu Nižinskiin.
Nurejev syntyi Siperian junassa lähellä Irkutskia. Hänen äitinsä Farida oli matkustamassa Siperian halki Vladivostokiin, jossa hänen miehensä Hamat, Nurejevin isä, oli puna-armeijan poliittinen komissaari. Nurejevin tataarivanhemmat asuivat pienessä kylässä Ufan lähellä, Baškortostanissa. Nurejev oli koulunsa balettiryhmässä ja oli ikätovereihinsa verrattuna lahjakas. Vuonna 1955 Nurejev meni Leningradin Kirovin balettiin. Kahdessa vuodessa Nurejevista tuli Neuvostoliiton kuuluisin tanssija. Nurejev esiintyi paljon ulkomailla, muun muassa Wienissä ja Lontoossa.
16. kesäkuuta vuonna 1961 Nurejevin onni kääntyi. Kirovin baletin ollessa lähdössä Pariisin kiertueelle yksi baletin johtavista miestanssijoista, Konstantin Sergejev, sairastui eikä päässyt kiertueelle, joten Nurejev pääsi hänen tilalleen. Pariisissa hän sai paljon kiitosta esiintymisestään. Nurejev rikkoi kuitenkin sääntöjä tehdessään tuttavuutta ulkomaalaisten vieraiden kanssa. Hänelle kerrottiin, että hänet lähetetään takaisin Neuvostoliittoon. Nurejev uskoi, että hänet pistettäisiin Neuvostoliitossa esiintymiskieltoon, joten 17. kesäkuuta Le Bourgetin lentoasemalla Pariisissa hän ei mennyt muiden tanssijoiden kanssa lentokoneeseen, vaan lentokentän ulkomaalaisvirastoon, jossa hän anoi poliittista turvapaikkaa. Nurejev ei päässyt loikkauksensa takia enää takaisin Neuvostoliittoon. Vuonna 1989 hän vieraili kuitenkin siellä Neuvostoliiton päämiehen Mihail Gorbatšovin kutsusta. Nurejev jatkoi tanssijanuraansa lännessä muun muassa Pariisissa ja Yhdysvalloissa.

 
5.    KAUNIIN AIKAKAUDEN LOPPU (Конец прекрасной эпохи)
Ohjaaja:        Stanislav Govoruhin
Käsikirjoitus:    Sergei Dovlatov
Kuvaaja:         Gennadi Karjuk
Säveltäjä:        Artjom Vasilev
Taiteilija:        Valentin Giduljanov, Natalja Moneva
Laji:        Komedia
Vuosi:        2015
Kesto:        98 min
Rooleissa:    Ivan Kolesnikov, Sergei Garmash, Fjodor Dobronravov, Dmitri Astrahan, Julian Makarov, Lembit Ulfsak, Aleksandra Nizhegorodova, Julija Troinikova, Tynu Kark, Sergei Jelishejev
Kirjailija Sergei Dovlatovin elämänkerralliseen kirjaan Kompromissi pohjautuva elokuva, joka kertoo aikakaudesta jolloin kaikenlaisista kielloista huolimatta harrastettiin seksiä, jota ”ei ollut”, ja taisteltiin oikeudesta tulla kuulluksi kontrollista huolimatta. Aikakaudesta, minkä loppua sekä pelättiin että odotettiin. Aikakaudesta joka kaikesta huolimatta oli kaunis..
Nuorelle lehtimiehelle, suorasta luonteenlaadustaan, vapaasta ajattelustaan ja toimintatavoistaan tunnetulle Andrei Lentuloville ehdotetaan muuttoa Leningradista Tallinnaan paikallislehden palkkalistoille. Tallinnassa Andrei syöksyy päistikkaa ristiriitaiseen suhteeseen lehden päätoimittajan Marinan kanssa. Hän hakkaa päätään systeemiä vastaan. Minkälaiseksi äityy kapinoitsijan, naisten rakastajan ja kaikkein epämoraalisimman työntekijän taistelu julmaa sensuuria vastaan ja kuka siitä taistelusta loppujen lopuksi selviytyy voittajana? 
Sergei Donatovitš Dovlatov (Metšik) (ven. Серге́й Дона́тович Довла́тов (Ме́чик); 3. syyskuuta 1941 Ufa, Baškortostan, Neuvostoliitto – 24. elokuuta 1990 New York) oli venäläinen journalisti ja kirjailija. Hän opiskeli suomea Leningradin yliopistossa 1950–1960-luvun taitteessa. Hänen lähipiirinsä kuuluivat "Ahmatovan orvot" -ryhmän runoilijat Joseph Brodsky, Anatoli Naiman ja Jevgeni Rein. Dovlatov asui Virossa 1972–1975. Palattuaan Leningradiin han julkaisi kertomuksia epävirallisesti samizdatissa, myös lännessä. Tekstien neuvostokriittisyys aiheutti ongelmia Dovlatoville, joten hän emigroitui vuonna 1978 Yhdysvaltoihin äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Dovlatov asui New Yorkissa ja työskenteli The New American -sanomalehdessä. The New Yorker julkaisi hänen kertomuksiaan.
Venäjällä Dovlatovia julkaistiin enemmän hänen kuolemansa jälkeen. Kaiken kaikkiaan hänen teoksiaan on käännetty yli 25 kielelle. 
Dovlatovia on suomentanut Pauli Tapio, ja Tomi Huttunen arvioi hänen työtään taidokkaaksi Dovlatovin viimeiseksi jäänyttä teosta Haarakonttoria käsittelevässä kritiikissään. Samoin sanoo Pekka Pesonen arvioidessaan Matkalaukkua: "Suomennos on mainio. Se välittää alkutekstin elävyyden ja vivahteikkuuden luovan kekseliäästi ja pelkistetyn vetävästi."

 
6.    PERILLISET –Successors (НАСЛЕДНИКИ)
Ohjaaja: Vladimir Hotinenko
Tuottajat: Vladimir Hotinenko, Vera Malysheva
Kuvaaja: Denis Alarkon Ramires
Säveltäjä: Aleksei Aigi
Rooleissa: Leonid Bitševin, Natalia Kurdjubova
Laji: draama
Vuosi: 2015
Kesto: 1 h 40 min
”Kuuluisasta menneestä ja tekaistusta nykyhetkestä” Suurin osa elokuvan tapahtumista sijoittuu fiktiivisen keskusteluohjelman kulisseihin, jonne munkki Sergei Radonežilaisen (n. 1314-1392) ”Pyhän Venäjän” käsitettä keskustelemaan on kerääntynyt joukko värikkäitä vieraita: politologi, patriootti, pop-diiva, lääkäri ja pari muuta ristiriitaista hahmoa. Keskustelun aikana juontajalle selviää, että hänen ohjelmansa lakkautetaan, joten hän päättää pistää rienaamiseksi koko shown. 
Kaikki menee kuitenkin aivan toisin kuin improvisoidussa käsikirjoituksessa.
Vladimir Hotinenko (s. 1952) on tunnettu kirjailija Fjodor Dostojevskin uskonnollisuutta pohtivien tekstien televisiosovituksista. Hänen elokuvansa Muslimi esitettiin Kino Lokakuussa vuonna 2008. 
 Jälkeläiset –elokuva on Venäjällä herättänyt monenlaisia mielipiteitä. Se on aatteellisuuden täyttämä kurkistus nyky-Venäjän kulttuurituotteiden konservatiivisempaan puoleen.

 
7.    PARATIISIN LINTUKOTO – Earthly eden
Ohjaaja: Aleksandr Proshkin
Tuottajat: Natalija Budkina, Dmitri Pirkulov, Jelena Zakutnaja
Kuvaaja: Shandor Berkeshi
Säveltäjä: Juri Potejenko
Rooleissa: Jevgeni Tsyganov, Tšulpan Hamatova, Jekaterina Smirnova, Dmitri Kulitškov, Artjem Semakin, Vitali Haev, Aljona Jakovleva, Angelina Mirimskaja, Viktor Nemets, Agrippina Steklova
Laji: draama
Vuosi: 2015
Kesto: 1h 45 min
Paratiisin lintukoto on ohjaaja Aleksandr Proshkinin (s. 1940) uudelleen kirjoitettu versio Aleksandr Vampilovin klassikkonäytelmästä Sorsanmetsästys (1970).
Tarinan päähenkilö, Viktor Zilov, elää täyttä ihmiselämää. Hänellä on hyvä työ, luotettavat ystävät ja upea vaimo, mutta varsinaisen onnen kruunaa muutto kaikkien himoitsemalle Moskovan asuinalueelle, joka kantaa elokuvan ironista nimeä: Paratiisin lintukoto. Ympärillä leiskuvasta runsaudesta huolimatta ei Zilov kykene tuntemaan onnea sisällään. Ainoaksi pakotieksi ihmisyyteen jää retki myyttisen sorsanmetsästyksen pariin, mutta valkokankaan muoviankoista katsoja ymmärtää jo alusta lähtien, ettei tällä ”tarpeettomalla ihmisellä” ole enää mitään toivoa.
Venäläisen klassikkokirjallisuuden – Pushkinin, Lermontovin ja Dostojevskin jalanjäljissä – toistuva tarpeettoman ihmisen teema käsittelee intelligentsijan kykenemättömyyttä toteuttaa itseään. Siinä missä Vampilovin klassiseen dramaturgiaan nojaava näytelmä sijoittuu Neuvostoliiton orastavan ideologisen tyhjyyden 60-luvulle, on uudet vaatteet yllensä saanut Paratiisin lintukoto nihilistinen kuvaus nyky-Venäjästä ja siitä, mitä ympärillä oleva arvomaailma tekee ihmiselle.
Moskovan 37. filmifestivaalin odotetuin tapaus on jo toinen venäläisfilmatisointi samasta Vampilovin klassikkotekstistä.
 
8.    PELASTUS - Salvation
Ohjaaja: Ivan Vyrypaev
Tuottajat: Sergei Zernov, Svetlana Kutšmaeva
Kuvaaja: Andrei Naidenov
Säveltäjä: Andrei Samsonov
Rooleissa: Polina Grishina, Karolina Grushka, Kazimir Liske, Vantšuk Fargo, Angtšuk Funtsog, Diana Zamoiskaja, isä Edvard, Ivan Vyrypaev
Laji: draama
Vuosi: 2015
Kesto: 1 h 34 min
”Kohtaaminen itsesi kanssa on kokemuksista vaikein”
Anna on nuori puolalainen nunna, joka lähetetään hengelliseen työhön Himalajan vuorille. Hän on 25-vuotias ja viettänyt puolet elämästään seinien täyttämässä luostarissa. Nyt hän lähtee ensimmäistä kertaa ulkomaille, mutta ei mihin tahansa maailman kolkkaan, vaan Intian tiibetiläiselle Ladakhin korkean solien vuoristoalueelle. Saavuttuaan perille sisar Annalle valkenee ympäristön vieraus, ja siellä hän törmää täysin toisenlaiseen kulttuuriin, energiaan ja uskontoon. Tiibetin mystiikkaa hehkuva maailma ja Annan polun varrelle osuvat satunnaiset kulkijat synnyttävät hänessä syvämietteisiä kysymyksiä. 
Kuuleeko hän väriloistoa kylpevässä vuoristossa Jumalan vai oman äänensä?
Etelä-Siperiasta kotoisin olevaa ohjaaja-käsikirjoittaja Ivan Vyrypaevia (s. 1974) pidetään venäläisen taide-elokuvan yhtenä kiinnostavimpana tulokkaana, jonka runollisia tuotoksia ei ole tehty miellyttämään suurta yleisöä.

 
9.    TYTÄR – The Daughter
Ohjaajat: Aleksandr Kasatkin, Natalja Nazarova
Tuottajat: Sergei Zernov, Svetlana Kutšmaeva
Kuvaaja: Andrei Najdenov
Säveltäjä: Aleksandr Manotskov
Rooleissa: Maria Smolnikova, Oleg Tkatšev, Igor Mazepa, Vladimir Mishukov, Jana Osipova, Maria Zvonareva, Kirill Nazarov, Anastasia Imamova, Jevgeni Tkatšuk, Alena Kuznetsova
Laji: rikosdraama
Vuosi: 2012
Kesto: 1 h 50 min
”Tämä elokuva täytyy katsoa yhdellä henkäyksellä.”
Pienessä maakuntakaupungissa asuu isänsä ja pienen veljensä kanssa hiljainen koulutyttö Inna. Hänen elämänsä muuttuu, kun oppitunneille ilmestyy toisesta kaupungista muuttanut Masha. Heidän välilleen muodostuu ystävyyssuhde. Samaan aikaan kaupungilla kuitenkin hiippailee sarjamurhaaja, jonka uhriksi on jo joutunut muutama koulutyttö…
Ilmestyessään monia palkintoja mm. ohjauksesta ja näyttelysuorituksista voittanut Tytär on läpi oudon tunnelman lipuva filosofinen rikosdraama, josta ”joku voi löytää rakkauden, joku toinen julmuuden – joku sen sijaan venäläisen elämän realistisuuden ja joku toivon huomiselle.” 
”Katsoin elokuvan kahdessa osassa. Ensimmäisen osan katsoin nuoren tyttäreni kanssa, joka kommentoi elokuvan maailmaa. Mutta kun ruutuun lävähti päähenkilöiden selaama pornolehti, suljin television. Ensin toruin tytärtäni, sitten itseäni. Mietin kaikkialla vallitsevaa kaksinaismoralismia. Seuraavana päivänä katsoin elokuvan loppuun.”