Kino Lokakuu 2017

1.SOVITUS (Iskuplenije)

Ohjaaja:     Aleksandr Proshkin
Käsikirjoitus: Elga Lyngyna 
Kuvaaja:     Gennadi Karjuk
Säveltäjä:     Eduard Artjemev
Taiteellinen toteutus: Jevgeni Katshanov, Lidija Artshakova, Anna Bartuli
Leikkaus: Sergei Ivanov
Laji: Sotaelokuva, draama, historiallinen elokuva 
Kesto: 2 h 3 min.
Rooleissa:     Viktoria Romanenko, Rinal Muhametov, Andrei Panin, Tatjana Jakovenko, Viktor Suhorukov, Sergei Dreiden, Jekaterina Volkova, Natalja Morozova, Alisher Umarov, Nikolai Buteinin

Sovitus eli Expiation (2012) tapahtumat sijoittuvat pyhän Isänmaallisen sodan jälkeiseen kolkkoon syliin. Poliittiset sävyt on riisuttu ja tilalle on puettu kysymys ihmisen kyvystä rakastaa kaaoksen keskellä. Mutta ei hätää! Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään romanssi: keskiöön kun nousee aina vain Venäjällä valitettavan ajankohtaiset teemat pelosta, väkivallasta ja kykenemättömyydestä toimia, joiden voittajaksi tekisi niin mieli nostaa rakkauden. Mutta Proshkinin käsittelyssä kukaan henkilöhahmoista ei ole enää neuvostoelokuvien tapaan ”hyvä” tai ”paha”, ja hämmentääkseen tätä dikotomiaa, elokuvan visuaalisissa keinoissa turvaudutaan valojen ja varjojen käyttöön. Kaikista valoista huolimatta värielokuva ui sellaisessa harmaudessa, että sitä voisi luulla mustavalkoiseksi ja taiteellisissa ansioissa sitä onkin verrattu jopa Mihail Kalatozovin sotaklassikkoon Kurjet lentävät (1957). Expiationista on sanottu, että se vielä kykenee säilyttämään elävän muiston siitä, millaisissa kauhun tunnelmissa juuri sodan voittaneessa Neuvostoliitossa elettiin...
Expiation sai ensi-iltansa Venäjällä poliittisten vainojen uhrien muistopäivänä 30.10.2015. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa sortavaa politiikkaa koko elämänsä teoksissaan käsitellyt kirjailija Friedrich Gorenštein (1932-2002), joka mm. käsikirjoitti Andrei Tarkovski kanssa yhdessä Solariksen. Näillä kahdella elokuvalla on myös yhteinen säveltäjä: Eduard Artemjev (1939-1999). 

 

2.    ORLEAN

Ohjaaja:     Andrei Proshkin
Käsikirjoitus:     Juri Arabov
Kuvaaja:     Juri Raiski
Säveltäjä:     Aleksei Aigi
Taiteellinen toteutus: Juri Karasik
Laji: tragikomedia, trilleri, musta huumori
Kesto: 1 h 50 min. Vuosi: 2015
Rooleissa: Jelena Ljadova, Oleg Jagodin, Vitali Hajev, Viktor Suhorukov, Timofei Tribuntsev, Pavel Tabakov, 

Proshkin junior eli Andrei Proshkin (s. 1969) on taustaltaan toimittaja ja sittemmin 2000-luvun puolella elokuviin eksynyt ohjaaja. Art houseksi luokiteltu Orlean (2015) on paitsi kaupunki Altain arojen rannalla, myös Venäjän oma ”Twin Peaks” tai eräänlainen adaptaatio Mihail Bulgakovin kielletystä mestariklassikosta Saatana saapuu Moskovaan. Elokuva on kerännyt ahnaasti erilaisia kuvailuja kuin jääkaappimagneetteja konsanaan: ”lajityyppien coctail”, ”absurdinen trash-tragikomedia”, ”groteksti moraalitarina...” oli kuvailun laita niin tai näin, on Orleanilla kiinnostava yhteys isä-Proshkinin avajaisnäytöksen 1980-luvun elokuvaan: molemmista on sanottu, että niitä täytyy lukea ”rivien välistä”, mutta 2010-luvun Venäjällä tämä taito vaatii erityisen hioutunutta silmää. Kaikesta fantasia-krumeluurista huolimatta Orlean kun nimittäin kertoo hyvin, hyvin paljon nyky-Venäjästä kuin mitä se ensivilkaisulla saattaa näyttää...
”[Ukrainalaiset] Me olemme teidän kanssanne!” Andrei Proshkin oli vuonna 2014 yksi niistä Venäjän kulttuurialan allekirjoittaneista, jotka vastustivat venäläisten sotilaallista väliintuloa Ukrainassa.

 

2.    PUZKAR (PESÄ) 

Ohjaajat:     Konstantin Lozhkin ja Sergei Nagovitsyn
Käsikirjoitus: Darali Leli
Kuvaus:     Rafal Cielek
Leikkaus:     Wojtek Kaniewski
Musiikki:     Ivan Belosludtsev & 4 Cheber bios, Sergei Kirillov
Äänisuunnittelu: Przemek Dziegiel, Kasia Szczerba
Laji: draama, nuorisoelokuva 
Kesto: 76 min. Vuosi: 2014 
Rooleissa: Maksim Knjazev, Ksenia Vorontshihina, Nikita Moisejev, Ivan Plotnikov, Natalia     Aleksejeva, Nadezhda Nagovitsyna

HUOM! Suomenkieliset tekstit

”Kuinka olla udmurtti?”
Udmurttielokuvian historia ei ole kovin kunniakas: ensimmäinen mykkäfilmi, Kilpailijattarat, valmistui kyllä jo vuonna 1929, mutta seuraavaan filmatisointiin menikin yli 60 vuotta – Alangasarin varjo sai ensi-iltansa 1994. Puolalaisen filologi Pjotr Palganin ansiosta viime vuosina perustettu elokuvastudio INWIS aikoo tehdä muutoksen tähän henkiseen tilaan: viitisen vuotta sitten se tuotti nuorisokomedia Uzy-Borin (2013) ja nyt sen uusin tuotos on nimeltään Pulzar – Pesä (2015).
Pesä on udmurtin maisemiin sijoittuva paikallisten ohjaajien, Lozhkinin ja Nagovitsyn, dokumentinkaltainen draamaelokuva kolmesta tämän päivän kaupunkinuoresta. Se pyrkii vastaamaan kysymyksiin udmurtilaisesta identiteetistä ja kulttuurista sekä siitä, miten sen voisi säilyttää tässä monikulttuurisessa maailmassa. Pesässä paitsi puhutaan suomalais-ugrilaisten kielten permiläiseen haaraan kuuluvaa udmurttia, saa siinä erityishuomion sen rikas lauluperinne. Mutta ei elokuvassa pelkästään kansallispuvuissa vellota: siinä kuullaan niin urmudtinkielisiä kirkkosaarnoja, kuin paikallista rokkia ja monenkirjavaa nuorison elämää.
Elokuva on valmistunut osin M.A. Castrénin seuran tuella. 

 

3.    ANANAS

Ohjaaja:     Vladimir Rudak
Käsikirjoittaja: Vladimir Rudak
Kuvaaja:     Aleksei Babaenko
Musiikki:    Venäläiset rock-ryhmät Animatsija, Megapolis, Orkestr Kto Kak Mozhet, Gitaramus
Laji: Tragikomedia 
Rooleissa:    Aleksandr Galijev, Konstantin Novozhilov, Roland Gusev, jne. 
Kesto: 98 min. 
Vuosi: 2016

Ananas (2016) on petroskoilaisen ohjaaja-käsikirjoittaja-muusikko Vladimir Rudakin (s. 1968) pienellä budjetilla  tehty elokuva, joka käsittelee tekijän omakohtaista vammaisuutta. Tarinassa elokuvan päähenkilö, Gennadi, loukkaantuu auto-onnettomuudessa ja joutuu pyörätuoliin – ja kas, yhtäkkiä ihmiset alkavat suhtautua häneen eri tavalla. Tämä sosiaalinen tragikomedia paitsi kritisoi vammaisten asemaa Venäjällä, tarjoaa se koomisia erityispiirteitä nykypäivän Venäjästä: näkökulman kahden renkaan välistä.
Elokuvamaailman lisäksi myös muusikkona toimiva ja 23-vuotiaana halvaantunut vammaisaktivisti Rudak on oman esimerkin kautta inspiroinut ihmisiä tekemään elokuvia. Vuonna 2013 hän sai tunnetun Elämän nälkä –nimisen palkinnon esimerkillisestä toiminnastaan vammaisten parissa.
”Taide auttaa voittamaan mitkä tahansa rajat ja ennakkoluulot.” –Rudak

 

4.   The Home Rent With All Incovenicens (Vuokrataan talo kaikilla epämukavuuksilla)

Ohjaaja:    Vera Storozheva
Käsikirjoitus: Olga Zhukova, Olga Popova, Vera Storozheva
Kuvaaja:     Ulugbek Hamsajev
Taiteellinen toteutus: Sergei Filenko
Laji: komedia 
Kesto: 1h 31 min 
Vuosi: 2016
Rooleissa: Irina Pegova, Svetlana Hodtshenkova, Viktoria Isakova, Nina Dvorzhetskaja, Vladimir Vdovitshenkov, Maksim Bitjukov, Olga Popova, Darja Ursuljak, Nika Anaskina, Polina Simatsheva,… 
 
Vera Storozhevan (s. 1958) komedia The Home Rent With All Incovenicens (2016) on hyvänmielen kesäelokuva, joka perustuu henkilöhahmojen välisiin jännityksiin. Kesän saapuessa ihmiset laskevat rahojaan ja suunnittelevat mukavaa lomaa - ja kukapa ei haaveilisi edes kerran lomasta ihanan meren rannalla sijaitsevalla kesähuvilalla, jossa tavoittaa täydellisen sielun rauhan.
Juuri tällaisesta lomasta haaveilivat elokuvamme sankarit, kun varasivat meren rannalla sijaitsevan kesähuvilan. Eihän kenellekään voinut juolahtaa mieleen, että huvilan vuokraaja, täydellinen huijari, vuokraa talon samaan aikaan usealle perheelle.
Ymmärrettyään tulleensa törkeästi huijatuiksi ja keskinäisten suhteiden setvimisen jälkeen, kaikki tulivat siihen yhteiseen johtopäätökseen, että lomaillakin pitää. Mutta kukaan ei osannut odottaa sitä, että kohta taloon astuu talon oikea omistaja, joka oli vain jättänyt kaverilleen talon avaimet säilöön…

 

5.    SANKT-PETERBURG. A SELFIE (Pietari vain rakkaudella!)

Ohjaajat:     Aksinja Gog, Natlaja Nazarova, Oksana Bytshkova, Natalja Kudrjashova, Anna Parmas, Avdotja Smirnova, Renata Litvinova
Käsikirjoittajat: Aksinja Gog, Natalja Nazarova, Oksana Bytshkova, Rafat Samigullin, Anna Parmas, Avdotja Smirnova, Renata Litvinova, Valentina Prigodina, Natalja Kudrjashova
Kuvaajat:    Ksenija Sereda, Kirill Bobrov, Alishev Hamidhodzhajev, Eduard Moshkovitsh, Maksim Osadtshi
Taiteellinen toteutus: Olga Hlebnikova, Anastasia Karimulina
Laji: Komedia, melodraama Kesto: 1 h 51 min Vuosi:    2014

Nevan rannalla majailevaa Venäjän pohjoista pääkaupunkia on romantisoitu jo 1700-luvun Pushkinista lähtien ja tähän jatkumoon sijoittuu myös tämä Pietari, vain rakkaudella (2016), joka on seitsemän naisohjaajan kollektiivinen potretti Itämeren helmestä. Seitsemästä lyhytelokuvasta koostuva selfie on paikallisen elokuvastudio STV:n kokoama parituntinen paketti, jossa kuljeskellaan niin rokkiklubeilla kuin Anitškovin silloilla.

Elokuva Pietari. Vain rakkaudella – ei vaadi syvällisyyttä tai jotain erityistä merkityksen pohdintaa. Se on yksinkertaisten tarinoiden kokoelma, jossa voi aistia kaupungin traditionaalisen romanttisen hengen. Tämä ei kuitenkaan vähennä elokuvan merkitystä. Elokuva on raikas ja se herättää hyviä tunteita, toivoa ja haaveita. Ja tietenkin kutsuu kulkemaan Pietarin kaduilla ja kanavien varsilla ja kokemaan sen mielenkiintoista historiaa.

 

6.    EIGHT (Восемь, Kahdeksan)

Ohjaaja: Marko Vuorinen
Käsikirjoitus: Marko Vuorinen
Kuvaaja: Marko Vuorinen
Taiteellinen toteutus: Marko Vuorinen
Laji: Dokumentti
Kesto: 55 min
Vuosi: 2017
Rooleissa: Anya, Polina, Natasha, Polina, Yulia, Liza, Tanya, Olga
Valokuvaaja ja melko tuore dokumentintekijä Marko Vuorinen (s. 1974) on käsitellyt kolmessa varjojen ja valojen lyhytelokuvassaan – Tamara W. (2014), Eight (2017) ja Vianey (tulossa 2017) – paitsi naiseutta, myös muunsukupuolisuutta. Kino Lokakuu näyttää taiteilijalta elokuvan Eight, jossa Pietarin tapahtumaympäristössä kuullaan kertomuksia rakkaudesta kahdeksan naisen voimin.

 

7. TELI AND TOLI

Ohjaus:     Aleksandr Amirov
Käsikirjoitus: Vladimir Gutnov, Olga Pogodina-Kuzmina, Anatoli Dzivajev
Kuvaaja:     Pjotr Duhovski
Taiteellinen toteutus:  Aleksei Gavrjutin
Laji: Komedia 

Kesto: 1h 17 min 
Vuosi: 2015

Rooleissa: Kahi Kavsadze, Dagun Omajev, Anatoli Dzivajev, Rinal Muhametov, Nutsa Hubulava, Soslan Fidarov, Nik Shonija, Sergei Pogosjan, Ivan Dubrovski, Kazbek Kibizov

”Kulaus kaukasialaista lähdevettä – tai georgialaista punaviiniä”
Kaukasian korkeilla vuorilla tihkuu pieni joki, joka erottaa kaksi pientä maalaiskylää toisistaan: georgialaisen Telin ja osseetialaisen Tolin. Viheliäinen politiikka on asettanut rajoja ihmisten välille ja tuonut tankit vuorten juurelle, mutta tämä lämmin komedia pyrkii palauttamaan Kaukasiaan takaisin sen värin, ilon ja ystävällisyyden, josta se maailmalla tunnetaan. Upeissa Kaukasusvuoriston maisemissa lentävä Teli ja Toli (2016) on ohjaaja-leikkaaja Aleksandr Amirovin (s. 1978) debyytti.